METSÄMÖRRIN MATKASSA

Ryhmä lastenohjaajakoulutuksen aikuisopiskelijoita (LAT 12) retkeili Metsämörrin mukana opiston laavun ympäristössä 15. marraskuuta. Teemana oli sade; lauluin, leikein ja tarinoin. Ja totta kai oikean retken ohjelmaan kuului myös makkaran paistoa ja eväiden syöntiä!

 Kuvat: opiskelija Mirjaleena Pekkanen.

AINOLIINAN MATKAKERTOMUS

Terveiset Espanjasta !

Olin 10.9-19.10.2012 Espanjassa, Fuengirolassa suorittamassa Monikulttuurisessa työympäristössä toimimisen – tutkinnonosan työssäoppimista.  Työskentelin Aurinkorannikon suomalaisella seurakunnalla, Pacosin Tupa- nimisessä paikassa, missä toimi päiväkerho ja perhekerho. Päiväkerho oli maanantaista torstaisin ja perjantaisin oli perhekerho.  Päiväkerho erosi aika paljon suomen päiväkerhoista. Kerho kesti kerrallaan aina viisi tuntia, ja lasten ikäjakauma oli kolmesta kuuteen vuoteen. Ja kerho siis oli neljä kertaa viikossa, ja samat lapset kävivät lähes päivittäin. Lasten vaihtuvuus saattoi olla suurtakin ajoittain. Riippuen ihan, että kuinka pitkiä aikoja perheet viettivät Espanjassa. Kerhon sisällöstä kyllä löytyi samat asiat kuin suomenkin kerhoista, laulua, leikkejä, hartaushetkiä, välipala ja kädentaitoja, mutta toiminta ei ollut vain niin tarkoin määrättyä, vaan vapaalle leikille oli paljon aikaa. Espanjassa ei ole ollenkaan päivähoitoa suomalaisille lapsille, joten päiväkerho siellä ajaa sen asian. Perhekerho on siellä tosi tärkeä kohtaamispaikka suomalaisten perheiden kesken. Vanhemmat saavat vaihdella kuulumisia ja lapset saavat leikkiä. Perhekerhon lopuksi oli aina yhteinen laulu/leikkihetki. Perjantai oli siellä muutenkin viikon kohokohta, koska joka perjantai ilmestyi aina uusi suomalaisille suunnattu Fuengirola-lehti. Perhekerhosta jokainen sai uuden lehden mukaansa.

Kerhojen lisäksi kävin myös kerran viikossa hoitamassa ihania 1-vuotiaita espanjalais-suomalaisia kaksosia, sekä kaksi kertaa viikossa hain koulusta espanjalais-suomalaisia 4 – ja 7- vuotiaita veljeksiä. Poikien kanssa olimme aina koulun lähellä olevassa leikkipuistossa  sen aikaa, että heidän äiti ehti töistä. Espanjassa on todella tiukat turvallisuussäännöt, joten minäkin jouduin passin kanssa hakemaan pojat koulusta.  Meidän kotikadulla oli myös koulu, ja sielläkin oli joka aamu ja iltapäivä poliisit ohjaamassa liikennettä koulun edustalla, mikä oli kyllä todella hyvä asia, koska katu oli niihin aikoihin aivan täynnä jos lapsia vietiin tai haettiin koulusta. Espanjassa lapset aina viedään ja haetaan koulusta, siihen asti että he ovat 15 vuotiaita.

Olin matkassa Lapuan Kristillisessä opistossa opiskelevan Minnan kanssa, olimme yhdessä vuokranneet kaksion suomalaiselta naiselta. Asunto sijaitsi ihan työpaikkojemme läheisyydessä Los Pacosin kaupunginosassa. Los Pacosista oli n. 20 minuutin kävelymatka Los Bolichesiin, josta löytyi ranta ja shoppailupaikat ja ravintolat. Fuengirolan keskustaan oli vähän pidempi matka, mutta kyllä senkin matkan käveli helposti. Sieltä löytyi sitten enemmän kauppoja. 

Näkymää meidän etuovelta

Vapaa- aikaa vietettiin usein rannalla ja shoppailemassa. Matkusteltiin myös aika paljon Fuengirolan lähikaupungeissa. Käytiin Mijaksen kylässä, Benalmádenassa, Torremolinoksessa ja Málagassa. Los Bolichesta kulki renfe-juna jolla pääsi edullisesti matkustamaan. Málagaan asti pääsi matkustamaan alle 3 eurolla. Pidempi reissu tehtiin Gibraltarille, matkatoimiston kautta. Se oli aivan mahtava kokemus, päästiin katsomaan apinoita ja tippukiviluolat, ja sai seistä samanaikaisesti sekä Atlantin, että Välimeren rannalla 

Mijaksen kylästä, näkymät Fuengirolaan asti!

Gibraltarilta, vasemalla Välimeri ja oikealla Atlantti!

Tollasen söpöläisen ois kyllä voinu pistää taskuun ja tuoda kotiin

Benalmadenan rantaraitteja

Kuusi viikkoa reissussa meni kyllä aivan liian nopeasti, olisin voinut jäädä sinne paljon pidemmäksikin aikaa. Reissusta sai niin paljon mahtavia kokemuksia, sai monen monta uutta ihanaa ystävää, näki sellaisia paikkoja ja asioita mitä ei osannut edes kuvitella! 

Lokakuussa päästiin mukaan Fuengirolan Feria-viikolle, Feria on vuosittainen kansanjuhla Espanjassa, jolloin kaupungissa oli upea tivoli ja paljon kaikenlaista toimintaa.

Torremolinoksessa käytiin kalajalkakylvyssä, se oli jännä kokemus! 

Käytiin delffiiniristeilyllä Fuengirolan edustalla, bongattiin kaksi delffiiniä!

Suosittelen jokaiselle tätä kokemusta, jos yhtään löytyy intoa ja mielenkiintoa lähteä työssäoppimaan ulkomaille, niin kannattaa ehdottomasti hakea. Tällaiseen mahdollisuuteen kannattaa ehdottomasti tarttua!  Kielitaidon puuttumista ei kannata ainakaan jännittää, itse en juurikaan espanjaa osannut, mutta ei se haitannut ollenkaan, englannilla pärjäsin ja Fuengirolassa pärjää melkein pelkällä suomella muutenkin ;)  Kämppikseni oli täysin Espanjalaisessa paikassa töissä vailla kielitaitoa, ja hänkin selvisi siitä todella hienosti, ja hän oppi sinä aikana puhumaan Espanjaa todella hyvin!  Joten, hakemuksia vaan täyttämään J Itse olin enemmän kun tyytyväinen siihen, että lähdin, vaikka tottakai se jännitti aluksi. Kaikki meni kuitenkin todella hyvin, ennen lähtöä sai hirveästi varoituksia, mutta itse pystyin ainakin pyörtämään jokaisen niistä, koska mitään ei sattunut, mutta tottakai varovainen pitää aina olla!  

Monta kokemusta rikkaampana jatkan nyt taivaltani, ja toivottavasti reissusta saadut opit ja kokemukset seuraavat mukana läpi elämän! 

Adios!

Terveisin Ainoliina LAT10

OPISTON UUSIEN ALTTARILIINOJEN TARINA

ALTTARILIINAT

Alttariliinojen suunnittelu ja valmistaminen oli hyvin mieluinen tehtävä. Jo vuosia sitten on ollut puhetta siitä, että opistolla pitäisi olla omat alttariliinat, joita voidaan käyttää jumalanpalveluksissa ja hartauksissa täällä meidän kauniissa salissa. Viime syksynä ajatus alttariliinoista nousi pinnalle ja Helenan, Ritvan ja Leenan möytävaikutuksella sain kipinän lähteä valmistamaan näitä liinoja.

Minulle oli jo alusta lähtien selvää, että valmistan liinat pellavasta. Ilokseni huomasin, että kangaskaupasta löytyi juuri sopivan värisiä pellavakankaita. Valmistustekniikaksi valitsin applikoinnin, jota noudatin kaikissa liinoissa saadakseni yhtenäisen sarjan. Suunnittelu oli mielenkiintoista ja paikoitellen haastavaakin.  Violettiin ja punaiseen liinaan oli suhteellisen helppoa löytää sopivat aiheet. Violetissa liinassa orjantappura kuvastaa Kristuksen kärsimystä ja punaisessa alttariliinassa kyyhkynen kuvastaa Pyhää Henkeä. Jos oikein tarkasti katsotte, näette, että kyyhkysellä on nokassaan pieni puunoksa.  Vedenpaisumuskertomuksessakin kyyhkysellä oli palatessaan oliivipuunlehti nokassaan merkkinä elämän paluusta vedenpaisumuksen jälkeen.  Orjantappurakruunun jatkuva yhtenäinen kuvio oli haasteellinen toteuttaa. Mielessäni olin kuvitellut ompelevani pellavanvärisen tappuran kultalangalla, mutta violetille liinalle saakin kirjailla vain hopealangalla ja ainoastaan valkoiselle ja punaiselle liinalle kultalangalla. Tietenkin kuvioiden muodoissa oli vielä etsimistä kunnes kelpuutin ne ompeluvaiheeseen.

 

Punaisen liinan kyyhkynen kuvastaa Pyhää Henkeä

Violetin liinan orjantappura kuvastaa Kristuksen kärsimystä

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vihreä arkiliina ja opiston logsta muotoiltu kuvio

Vihreä arkiliina tuotti pään vaivaa. Elämän ja kasvun symbolina ajattelin kuvata siihen ruokolahtelaisia rantakaisloja, mutta ne eivät tuntuneet asettuvan siihen. Ja palasin tutun symbolin äärelle, meidän oma opiston logo. Muutin logon asentoa, jotta se kuvastaisi vielä enemmän uuden elämän alkua, silmua. Asettamalla viisi kuviota rinnakkain hain oikeaa tunnelmaa kirkkotekstiiliin.

 

Valkoisen juhlaliinan yksityiskohtana on opiston risti

 

 

Valkoiselle juhlaliinalle yritin sovitella Jumalan symboleja, kolmiota tai silmää, mutta muistaakseni Ritvan kommentista poimin ajatuksen Jaakkiman omasta rististä kuvattuna tähän liinaan.

Liinojen tekeminen tuotti iloa eikä kommervenkeiltäkään vältytty. Mustaksi värjätty pellava laski väriä valkoiseen liinaan. Onneksi tein kokeilun ennen varsinaisen liinan ompelua. Tässä liinassa musta väri on maalattu punaiselle pellavalle ennen ompelua. Violetin liinan orjantappura meni aivan ruttuun silityksessä ja luulin, että peli oli jo menetetty, mutta jatkoin sinnikkäästi työskentelyä ja kuin ihmeen kaupalla taikakankaan poistamisen jälkeen liina oikeni kuin oikenikin.

Alttariliinat antoivat minulle itselleni paljon iloa pimeään syksyyn. Tunnen olevani etuoikeutettu, kun olen saanut suunnitella ja valmistaa tänne meidän saliin omat alttariliinat. Toivon niiden tuottavan myös opiston väelle ja vierailijoille iloa ja pyhän sekä hartauden tuntua yhteisiin juhlahetkiin ja myös arkisempiin hartauksiin.

 

Taina Huuhtanen, kasvatus- ja ilmaisuaineiden opettaja

ITSENÄISYYSPÄIVÄN JUHLA 5.12.2012

Juhlimme Suomen 95-vuotista itsenäisyyttä. Juhlassa pastori Ritva Jarva siunasi käyttöön opiston uudet kirkkotekstiilit. Tekstiilit on suunnitellut ja valmistanut kasvatus- ja ilmaisuaineiden opettaja Taina Huuhtanen.



Rehtori Helena Markkasen juhlapuhe
 

Taina Huuhtanen ja kirkkotekstiilit

 



Pastori Ritva Jarva



 

Juhlan jälkeen pääsimme nauttimaan keittiön väen loihtimasta herkullisesta ateriasta....

 

 

.... jonka kruunasi mahtava täytekakku!

 

 

 

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

JOULUPOLUN VARRELTA

Otimme aavistuslähdön joulutunnelmaan viettämällä koko talon voimin "joulupolku-tapahtumaa". Kuvat kertovat enemmän kuin taitavimmatkaan sanankäyttäjät:

 

 

 

 

 Riemullista pikku-jouluaikaa lukijoillemme!

SYYSLOMALLA

Viime viikolla opiston ruokalassa oli perin hiljaista. Torstaina, Merja Luukkosen vetämän Nukkekurssin päättyessä, nähtiin sentään selkeästi nuorempaakin väkeä pöydän ympärillä.

 Hattu pois päästä ruokapöydässä, Tarmo!

Kotiin lähdössä. Kiitos kurssista!