JOULUJUHLA 18.12.2015

"Nyt taivaat avautuu,
laulaa kuoro enkelten.
Maan äärin kantautuu suuri ilouutinen...."

Laululla  "Ilouutinen" aloitimme joulujuhlan vieton Ruokolahden kauniissa kirkossa, jossa siunattiin myös valmistuvat opiskelijat.

"Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että....."

... koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano" kerrotaan jouluevankeliumissa, jonka luki Miika Montonen
Alttarille vaelsi Joosefin ja Marian lisäksi joukko paimenia.

Joulujuhlan Ruokolahti-salissa juonsi Saija Sihvonen.

Irina Spitskoya ja hurmaava tanssiesitys Tämä elämä:

"Joka päivä meillä on uusi elämä.
Me elämme tässä ja nyt.
Kun päästämme pelot pois,
me kaikki voimme olla onnellisia.
Me kaikki voimme olla terveitä.
Meillä on hyvä aurinko mielessämme."
Näillä sanoilla Hyvää Joulua toivotti Irinan lisäksi KOTO-ryhmä.

Ote rehtori Helena Markkasen juhlapuheesta: 
"Tämän joulujuhlan tekee ainutlaatuiseksi se, että tämä on viimeinen joulujuhla Jaakkiman kristillisenä opistona ja kannatusyhdistyksenä. Ensimmäistä joulujuhlaa  vietiin 86 vuotta sitten vanhassa Jaakkimassa vuonna 1929. Opisto oli Lemillä evakossa 1945-54 ja vuodesta 1955 lähtien jouluja on vietetty täällä Ruokolahdella, Sipiniemessä. Vaikka vetovastuu tämän opiston toiminnassa siirtyy kannatusyhdistykseltä  Kirkkopalvelut ry:lle ja opiston nimeksi tulee Seurakuntaopiston Jaakkima, niin joulujuhlia niin kuin muutakin toimintaa jatketaan entisenlaisena myös tulevana vuonna. Yhteiskunnan muutokset ovat aina heijastuneet kansanopiston elämään ja toimintaympäristön muutokset tulevaisuudessakin tulevat vaikuttamaan enemmän muutoksiin kuin omistajuus."

Kasvatus- ja ilmaisutaidon opetaja ja LAT 13 ryhmän ohjaaja Lilla Saaristo saatteli
vastavalmistuneet lastenohjaajat matkaan puheen ja ihastuttavan laulun kera.

Ohjelma jatkui Minna Pinolan lauluesiteyksellä

Eliaksen itsekirjoittama joulupuhe (avaa yllä):

Terve kaikille!

Minä olen Elias, toivotan teille kaikille jaloille ja ystävällisille suomalaisille Hyvää Joulua ja

 Onnellista Uutta Vuotta.

Jumala ei halua sotaa tulevana vuonna minnekään päin maailmaa, ei köyhyyttä eikä tappamista.

Erityisesti toivon rauhaa omaan kotimaahani Afganistaniin ja kaikkialle maailmaan.

Vuosi täynnä onnea ja iloista mieltä. Me rakastamme suomalaisia ihmisiä.

"Oven kiinni laitan ja katson Jaakkimaa,
luokkamme sinne yksin jää.
Laukku kainalossa hyppään uuteen maailmaan,
en pelkää tulevaisuutani ollenkaan"
LAT 13 ja lähtölaulu

Toivotamme Rauhallista Joulua ja Onnellsita Uutta Vuotta!
Ensi vuonna  juhlimmekin osana Seurakuntaopistoa!

Kuvat 1 - 10: opiskelija Heta Hänninen, LOP 14

Kuva 11: keittiömestari Anu Narisen taidonnäyte, opiston oma arkisto

Me sanoimme päivää suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, turkiksi, thain kiellellä, dariksi sekä arabiaksi ...

.... ja toivotimme nuoret turvapaikan hakijat (tuttavallisemmin Nutukat) tervetulleiksi opistoomme!

Tutustumista jatkettiin laululeikin, joita eri opiskelijaryhmät ohjasivat. Kaikki pääsivät rakentamaan ystävyyden taloa, kierrättämään yhteistä aurinkoa ja tanssimaan turkkilaisittain! Vasta viikon verran opistossamme opiskelleet Nutukat olivat valmistaneet myös ohjelmaa. Kuulimme darinkielisen laulun ja saimme leikkiä yhdessä saman leikin, jonka he oppivat ensimmäisenä Jaakkiman päivänään. Sehän oli tietenkin kansainvälinen Fröbelin palikoiden "Pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat....!" Hauskaa!

Matkareitti Ruokolahdelle

Tästä aloitettiin ja nyt kaikuu käytävillä jo "Hauska tavata" -tervehdykset

Laukussa leipää ja piimää vaan! Lat 13 opsikelijaryhmällä oli mukanaan ruisleipää ja piimäpurkki. Kekseliästä!

Yhdessä kaikki on hauskempaa!

LEIRITYÖN OPISKELUSTA

Lastenohjaajan koulutukseen sisältyy Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen tutkinnon osa. Siihen sisältyy retki- ja leiritoiminnan opintoja - sekä työssäoppimista. Opiskelija valitsee itse leirin, jolla työssäoppimisen suorittaa; vähintään viikonlopun mittaisen lapsille suunnatun leirin, jonka järjestävä taustayhteisö toteuttaa kristillistä kasvatusta.

Yksi hyvä vaihtoehto on olla mukana opiston omilla lasten leireillä, joita on vuosittain useita. Näin omista kokemuksistaan - ja oppimisestaan - kertoo aikuisopiskelija, joka oli ohjaamassa syksyistä Keppiheppaleiriä:

"Oppiminenhan alkoi tiukalla suunnittelulla, mitä ohjelmaa? Hartaus? Hartaus? Hartaus?
Ei hitto se hartaus!
Pari iltaa kotona silmät kierossa koneella, ei heppa aiheelle löydy mitään järkevää, mitäs nyt?
No kasataan leikkejä/pelejä yhteen, helppoa. Ulkoleikkejä, tutustumisleikkejä, sisäpelejä, hippaa ja pallopelejä tulee paperille kuin itsestään. 
Mutta, se hartaus...

Torstaiaamu, perun sen leirin, lopetan koulun. Ei hitto miulla ei ole mitään ideaa hartauteen. 

Illalla tavaroita pakatessa kolmelle eri reissuunlähtijäporukalle se tulee! Jippii minulla on idea! Nyt tytär - ala auttaa nyt on keksittävä pienille tytöille ja yhdelle pojalle hartaus. 15 min myöhemmin tarina kolmesta hevosesta on paperilla. Jess.

Perjantaina lähden leirille hyvillä mielin. Lapset saapuvat opistolle, joku itkee. Suurin osa on hyvässä pöhinässä.
Hyvä henki tempaa minutkin mukaansa! Täällä on kivaa!

Leikkaamista, ompelua, pari haavaa, puretaan välillä, kannustan hyvä siitä tulee. Aika juoksee minä myös.

Ryhmän hallinta...2,4,6,8...16 joku puuttuu, lähdetään hakemaan. Siinä asia joka nousee mieleeni leirin jälkeen. Mielestäni onnistuttiin hyvin mutta joka kerta jotakuta piti odottaa ja tyttöjä metsästää yläkerrasta. Opin ainakin että koko ajan pitää laskea että kaikki ovat mukana.

Olin ensi kertaa leirillä ohjaajan roolissa joten kaikki oli uutta ja koko ajan opin lisää. Hoksasin ettei alun itkuja kannata ottaa liian vakavasti, eikä koti-ikävästä kannata puhua lainkaan.

Mietin nyt jälkeenpäin että olinko liian varovainen? En halunnut lasten leikkivän ulkona piiloleikkejä jotta kukaan ei häviä kokonaan tai joudu veden varaan. Mielestäni oli myös haastavaa tietää minkä verran lapset voivat touhuta omiaan? Olen aina ollut pienempien lasten kanssa ja jotenkin on helpompaa kun koko porukka on yhdessä ja tiedän mitä he tekevät.

Kiitos mukavasta viikonlopusta! Olen valmis uusintaan!"

Taukojumppaviikko nro 45

Lop 14 ja Lop 15 järjestivät koko opiston väelle taukojumppaviikon 3. - 5.11.2015. Eteisaulassa pääsi hyppäämään narua, pelaamaan pingistä ja hulahulavanteilemaan. Liikuntasalissa pelattiin sulkapalloa ja kokeiltiin, kellä on tarkin koripallokäsi. Hauskaa ja niin virkistävää (myös katsojista)!

Lokakuinen virkistysviikonloppu

Takana touhukas viikonloppu!

Talon täytti kaksi reipasta leiriryhmää: lasten "kikkakoulu" ja naisten virkistysleiri.
9-12-vuotiaat 'kikkakoululaiset' perehtyivät jalkapalloilun tekniikkaan ja saloihin ohjaajiensa Nikon ja Konstan johdolla. Toki ohjelmassa oli paljon muutakin: eri pallopelejä, leikkejä, ulkoilua, tietokilpailua, uintia ja ehdittiinpä katsoa elokuvakin (opiston suuressa salissa isolta valkokankaalta nähtynä se on aina elämys). 19 energistä palloilijaa piti huolta siitä, että vauhtia (ja jossain määrin myös 'vaarallisia' tilanteita) riitti koko viikonlopun ajaksi.

Kikkakoulun tämänvuotisen reilun ja rehdin leiriläisen palkinnon (tekniikkapallo suoraan FC Barcelonan stadionin fanimyymälästä!) sai Arttu. Onnea!

Naisten virkistysleirille oli valittu hemmottelu-teema. Ohjelmassa oli paljon leiriperinteitä: askartelua, yhdessä leipomista, jumppaa, kävelylenkkejä ja tanssiakin - mutta oli erityisiä hyvän olon juttujakin. Lauantai-ilta huipentui saunailtaan, jonka ohessa oli mahdollisuus saada kasvonaamio ja jalkakylpy. Sen jälkeen kokoonnuttiin kynsistudioon, jossa kukin sai makunsa mukaan laitetut kynnet.

Mikä tärkeintä, leiriläiset vaikuttivat kotiin lähtiessään iloisen virkistyneiltä, vaikka haikeiltakin; mukavaa oli!
Toivottavasti tavataan kohta taas!

Muistoja kevään kiertokouluista II

Senioreille suunnattu Kyytiä vieriville kiville päivä 18.4.2015 oli menestys, sillä mukaan ilmoittautui 40 osallistujaa. Joukko tosin hieman suli sairastumisten ja muiden syiden vuoksi, ja iloisia vieriviä kiviä oli lopulta mukana 26 henkilöä. 

  

Päivän ohjelma alkoi Etelä-Karjalan kansalaisopistolta, jossa oli lukuvuoden aikana tehdyistä töistä koottu kevätnäyttely. Esillä oli taidokkaita tiffanytöitä, emalitöitä, posliinimaalaustöitä, keramiikkaa, tekstiilitöitä, puutöitä, puukkoja/ metallitöitä sekä öljyväri- ja akvarellimaalauksia, joita opiston henkilökunta esitteli näyttelykävelyn muodossa.

Seuraavaan kohteeseen Jaakkiman kristilliselle opistolle lähdettiin yhteisellä bussikyydillä. Matkan aikana bussiemäntä toiminut Virve Niiranen kertoi päivän kohdeopistoista yleisesti ja valotti opiskelumahdollisuuksien kirjoa. Osallistujat saivat askarrella itselleen matkan aikana myös nimilapun Ex Libris –tyyliin. Lisäksi Virve viihdytti matkalaisia pienillä kertomuksilla ja haitarimusiikilla.

Jaakkiman opistolla kiertokoululaisia odotti maittava lounas, jonka jälkeen siirryttiin akvarellimaalauksen saloihin. Luokkaan oli katettu valmiiksi jokaiselle akvarellivärit, paperi ja vesimuki. Taiteilija Maire Pyykkö esitteli kehittämänsä akvarellitekniikan, jolla kuka tahansa oppii akvarellimaalausta. Aiheena oli viinirypäleterttu, ja kas kummaa! Kyllä kaikki saivat todellakin Mairen opettamaa tekniikkaa käyttäen viinirypäletertusta melkoisen luonnollisen ja tunnistettavan näköisen. Tämä oli niin kiinnostavaa, että osa ilmoittautui jo elokuussa alkavalle Mairen akvarellimaalauksen kurssille!

Jaakkiman opistolta lähdettiin paluumatkalle Lappeenrantaan, ja matkalla Virve laittoi osallistujat hieromaan älynystyröitään ristikkotehtävän muodossa. Lopuksi laulettiin yhdessä Virven haitarin säestyksellä vanhoja suomalaisia lauluja.

Seuraava kiertokoulun kohdeopisto oli Etelä-Karjalan kesäyliopisto Lappeenrannassa, jossa alkajaisiksi tarjottiin pullakahvit. Kiertokoululaisia odotti seuraavaksi Senioriteatteriryhmän esiintyminen, johon kiertokoululaiset pääsivät hieman osallistumaan. Senioriteatterin ohjaaja Heidi Parkkinen kertoi elävästi ja innostavasti ryhmän työskentelystä ja juuri työn alla olevan näytelmän rakentamisesta. Näytelmästä esitettiin kiertokoululaisille muutamia lyhyitä otteita, joissa Heidi samalla teki ohjaustyötä. Näin osallistujille muodostui kuva, mistä Senioriteatterin työskentelyssä oli kyse.

Ote Senioriteatterin näytelmästä ”Siirtokarjalaisperhe Karjalaiset”, joka sijoittuu 2. maailmansodan aikaan. Seinällä on esillä näytelmän käsikirjoitus.

Lopuksi kaikki kokoontuivat yhteiseen piiriin kertomaan omista vaikutelmistaan ja kiittämään toisiaan työskentelystä! Ilmeet olivat iloisia ja palaute välitöntä.

Muistoja kevään kiertokouluista I

LASTEN KIERTOKOULU 14.3.2015
Teksti Päivi Bragge, kuvat Markus Lehteinen

Hyppäsin kiertokouluun mukaan melkein tuntemattomasta. Olin kuullut nimen monta kertaa, mutta se ei vielä paljoa kertonut. Ehkä sen, että kierretään paikasta toiseen. Minulle annettiin tehtäväksi Jaakkiman opiston puolesta osallistua kiertokoulupäivään. Päivä meni ihan kivasti näinkin, mutta jotenkin luontevampaa olisi ollut, jos olisin vähän aikaisemmin ja enemmän päässyt asiaan sisälle. Mutta tämä oli minun työpaikkani järjestely.

 

 

Saavuin lauantaiaamuna puolen kymmenen aikaan Kesäyliopistolle Keskusasemalle. Kesäyliopiston henkilökunta oli täydessä työn touhussa ja viimeistelyjä vaille valmiina ottamaan lapset vastaan ja aloittamaan Kiertokoulupäivän. Huomasin heti, että suunnittelua ja valmistelua oli tehty paljon. Ohjakset tuntuivat olevan käsissä. Minulle ehdittiin esitellä ihmiset ja toimintapisteet. Toiminnat olivat monipuolisia ja vaikuttivat hyvin mielenkiintoisilta.

Lähes kahdenkymmenen lapsen porukka toivotettiin tervetulleeksi ja jaettiin pienempiin ryhmiin. Toimintapisteitä Kesäyliopistolla oli kolme, joten lapset jaettiin kolmeen ryhmään. Ryhmiä ohjattiin paikasta toiseen, koska toimintapisteet olivat eri puolilla taloa. Minäkin ohjasin kolmea eri ryhmää. Oli kivaa nähdä, kuinka lapset innostuivat kaikesta tekemisestä. 

 

Yhdessä pisteessä tehtiin tieteellistä tutkimusta. Tutkittiin esim. magneettikenttää. 

Toisessa pisteessä harrastettiin kuvataidetta ja valmistettiin koruja. Kolmannessa pisteessä oli tietoisku kasvien kasvatuksesta, mutta mitä ihmettä, tehtävä kääntyikin yllättäen aarteenetsinnäksi ja seikkailuksi! Siitä saatiinkin hienosti punainen lanka koko päivään. 

 

Tiesimme, että olimme lähdössä kiertämään bussilla paikasta toiseen aina Ruokolahtea myöden. Saisimme matkan varrella ja eri paikoissa vihjeitä aarteenetsintään. Lapset olivat aivan täpinöissään!

Keräsimme kimpsut ja kampsut ja nousimme Keskusasemalla meille varattuun bussiin. Matkan aikana Virve ohjeisti jännittävästi sanaristikon täyttöä, joka liittyi aarteenetsintään ja arvoitukseen. Suunnistimme kohti Ruokolahtea ja Jaakkiman opistoa. Perillä ehdin kerätä ruokamaksut, ennen kuin suuntasimme liikuntasaliin ja sirkuskouluun! Sitä ennen kävimme vielä syömässä maittavaa makaronilaatikkoa, jota opiston keittiö oli valmistanut.

Sirkusohjaajat olivat valmiina aloittamaan. Lapset olivat aktiivisia ja innokkaita oppimaan sirkustemppuja. Aika montaa erilaista temppua he saivatkin kokeilla, joista jännittävin oli Pyramidi! 

 

Sirkustemppujen jälkeen menimme sujuvasti bussiin, joka vei meidät Tainiotalolle popmusiikkipajaan. Matkalla Tainiotalolle Virve jälleen hehkutti aarteenetsintää ja salaisuuden paljastusta. Lapset olivat jälleen täysillä mukana. Tainiotalolla Teija Immonen johdatti meidät popmusiikin maailmaan.

Lauloimme täysin rinnoin kertosäkeitä hyvistä biiseistä. Aika meni nopeasti. Viimeiset vinkit aarteenetsintään tulivat vielä Tainiotalolla. Ja kuinka ollakaan aarrearkku löytyi! Lapset olivat riemuissaan.

Enää oli lyhyt bussimatka lähtöpisteeseen. Purkauduimme ulos bussista. Päivä oli onnistunut ja lapset sekä aikuiset olivat tyytyväisiä. Kiitokset järjestäjille!