Kansanedustajavierailu Jaakkimassa

Kaakon kansanedustajat olivat maakuntavierailulla Jaakkimassa keskiviikkona 27.1.2016. Vierailunsa aikana he tutustuivat myös nuorten turvapaikanhakijoiden koulutukseen. Opettaja Else-Maj Uura jakoi vieraamme ja opiskelijamme ryhmiin. Jokainen ryhmä sai pohdittavakseen sanojen demokratia, uskonnonvapaus ja sananvapaus merkityksiä. Edellä mainittujen asioiden käsittelyn jälkeen päästiinkin puhumaan harrastuksista, säästä ja ruuasta. Ihan parasta oli jalka- ja lentopallo! Kiitos kylässä käynnistä!

JOULUJUHLA 18.12.2015

"Nyt taivaat avautuu,
laulaa kuoro enkelten.
Maan äärin kantautuu suuri ilouutinen...."

Laululla  "Ilouutinen" aloitimme joulujuhlan vieton Ruokolahden kauniissa kirkossa, jossa siunattiin myös valmistuvat opiskelijat.

"Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että....."

... koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano" kerrotaan jouluevankeliumissa, jonka luki Miika Montonen
Alttarille vaelsi Joosefin ja Marian lisäksi joukko paimenia.

Joulujuhlan Ruokolahti-salissa juonsi Saija Sihvonen.

Irina Spitskoya ja hurmaava tanssiesitys Tämä elämä:

"Joka päivä meillä on uusi elämä.
Me elämme tässä ja nyt.
Kun päästämme pelot pois,
me kaikki voimme olla onnellisia.
Me kaikki voimme olla terveitä.
Meillä on hyvä aurinko mielessämme."
Näillä sanoilla Hyvää Joulua toivotti Irinan lisäksi KOTO-ryhmä.

Ote rehtori Helena Markkasen juhlapuheesta: 
"Tämän joulujuhlan tekee ainutlaatuiseksi se, että tämä on viimeinen joulujuhla Jaakkiman kristillisenä opistona ja kannatusyhdistyksenä. Ensimmäistä joulujuhlaa  vietiin 86 vuotta sitten vanhassa Jaakkimassa vuonna 1929. Opisto oli Lemillä evakossa 1945-54 ja vuodesta 1955 lähtien jouluja on vietetty täällä Ruokolahdella, Sipiniemessä. Vaikka vetovastuu tämän opiston toiminnassa siirtyy kannatusyhdistykseltä  Kirkkopalvelut ry:lle ja opiston nimeksi tulee Seurakuntaopiston Jaakkima, niin joulujuhlia niin kuin muutakin toimintaa jatketaan entisenlaisena myös tulevana vuonna. Yhteiskunnan muutokset ovat aina heijastuneet kansanopiston elämään ja toimintaympäristön muutokset tulevaisuudessakin tulevat vaikuttamaan enemmän muutoksiin kuin omistajuus."

Kasvatus- ja ilmaisutaidon opetaja ja LAT 13 ryhmän ohjaaja Lilla Saaristo saatteli
vastavalmistuneet lastenohjaajat matkaan puheen ja ihastuttavan laulun kera.

Ohjelma jatkui Minna Pinolan lauluesiteyksellä

Eliaksen itsekirjoittama joulupuhe (avaa yllä):

Terve kaikille!

Minä olen Elias, toivotan teille kaikille jaloille ja ystävällisille suomalaisille Hyvää Joulua ja

 Onnellista Uutta Vuotta.

Jumala ei halua sotaa tulevana vuonna minnekään päin maailmaa, ei köyhyyttä eikä tappamista.

Erityisesti toivon rauhaa omaan kotimaahani Afganistaniin ja kaikkialle maailmaan.

Vuosi täynnä onnea ja iloista mieltä. Me rakastamme suomalaisia ihmisiä.

"Oven kiinni laitan ja katson Jaakkimaa,
luokkamme sinne yksin jää.
Laukku kainalossa hyppään uuteen maailmaan,
en pelkää tulevaisuutani ollenkaan"
LAT 13 ja lähtölaulu

Toivotamme Rauhallista Joulua ja Onnellsita Uutta Vuotta!
Ensi vuonna  juhlimmekin osana Seurakuntaopistoa!

Kuvat 1 - 10: opiskelija Heta Hänninen, LOP 14

Kuva 11: keittiömestari Anu Narisen taidonnäyte, opiston oma arkisto

Me sanoimme päivää suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, turkiksi, thain kiellellä, dariksi sekä arabiaksi ...

.... ja toivotimme nuoret turvapaikan hakijat (tuttavallisemmin Nutukat) tervetulleiksi opistoomme!

Tutustumista jatkettiin laululeikin, joita eri opiskelijaryhmät ohjasivat. Kaikki pääsivät rakentamaan ystävyyden taloa, kierrättämään yhteistä aurinkoa ja tanssimaan turkkilaisittain! Vasta viikon verran opistossamme opiskelleet Nutukat olivat valmistaneet myös ohjelmaa. Kuulimme darinkielisen laulun ja saimme leikkiä yhdessä saman leikin, jonka he oppivat ensimmäisenä Jaakkiman päivänään. Sehän oli tietenkin kansainvälinen Fröbelin palikoiden "Pää-olkapää-peppu-polvet-varpaat....!" Hauskaa!

Matkareitti Ruokolahdelle

Tästä aloitettiin ja nyt kaikuu käytävillä jo "Hauska tavata" -tervehdykset

Laukussa leipää ja piimää vaan! Lat 13 opsikelijaryhmällä oli mukanaan ruisleipää ja piimäpurkki. Kekseliästä!

Yhdessä kaikki on hauskempaa!

LEIRITYÖN OPISKELUSTA

Lastenohjaajan koulutukseen sisältyy Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen tutkinnon osa. Siihen sisältyy retki- ja leiritoiminnan opintoja - sekä työssäoppimista. Opiskelija valitsee itse leirin, jolla työssäoppimisen suorittaa; vähintään viikonlopun mittaisen lapsille suunnatun leirin, jonka järjestävä taustayhteisö toteuttaa kristillistä kasvatusta.

Yksi hyvä vaihtoehto on olla mukana opiston omilla lasten leireillä, joita on vuosittain useita. Näin omista kokemuksistaan - ja oppimisestaan - kertoo aikuisopiskelija, joka oli ohjaamassa syksyistä Keppiheppaleiriä:

"Oppiminenhan alkoi tiukalla suunnittelulla, mitä ohjelmaa? Hartaus? Hartaus? Hartaus?
Ei hitto se hartaus!
Pari iltaa kotona silmät kierossa koneella, ei heppa aiheelle löydy mitään järkevää, mitäs nyt?
No kasataan leikkejä/pelejä yhteen, helppoa. Ulkoleikkejä, tutustumisleikkejä, sisäpelejä, hippaa ja pallopelejä tulee paperille kuin itsestään. 
Mutta, se hartaus...

Torstaiaamu, perun sen leirin, lopetan koulun. Ei hitto miulla ei ole mitään ideaa hartauteen. 

Illalla tavaroita pakatessa kolmelle eri reissuunlähtijäporukalle se tulee! Jippii minulla on idea! Nyt tytär - ala auttaa nyt on keksittävä pienille tytöille ja yhdelle pojalle hartaus. 15 min myöhemmin tarina kolmesta hevosesta on paperilla. Jess.

Perjantaina lähden leirille hyvillä mielin. Lapset saapuvat opistolle, joku itkee. Suurin osa on hyvässä pöhinässä.
Hyvä henki tempaa minutkin mukaansa! Täällä on kivaa!

Leikkaamista, ompelua, pari haavaa, puretaan välillä, kannustan hyvä siitä tulee. Aika juoksee minä myös.

Ryhmän hallinta...2,4,6,8...16 joku puuttuu, lähdetään hakemaan. Siinä asia joka nousee mieleeni leirin jälkeen. Mielestäni onnistuttiin hyvin mutta joka kerta jotakuta piti odottaa ja tyttöjä metsästää yläkerrasta. Opin ainakin että koko ajan pitää laskea että kaikki ovat mukana.

Olin ensi kertaa leirillä ohjaajan roolissa joten kaikki oli uutta ja koko ajan opin lisää. Hoksasin ettei alun itkuja kannata ottaa liian vakavasti, eikä koti-ikävästä kannata puhua lainkaan.

Mietin nyt jälkeenpäin että olinko liian varovainen? En halunnut lasten leikkivän ulkona piiloleikkejä jotta kukaan ei häviä kokonaan tai joudu veden varaan. Mielestäni oli myös haastavaa tietää minkä verran lapset voivat touhuta omiaan? Olen aina ollut pienempien lasten kanssa ja jotenkin on helpompaa kun koko porukka on yhdessä ja tiedän mitä he tekevät.

Kiitos mukavasta viikonlopusta! Olen valmis uusintaan!"